Positiivisen ajattelun sivutuote

Linkissä viehättävä sana ja blogilla tutunsointinen nimi.

Itseselitys eli malka lähikuvassa

On aikoihin eletty (vai onko) – kulttuuripessimistikin toteuttaa itseään.

---

Tähän huomioon liittyy ainakin kaksi olennaista näkökohtaa: Ensinnäkin kulttuuripessimisteillä on usein autoritaaris-konservatiivisia käsityksiä itsensä toteuttamisen arvosta (hänestä on hyvin epäilyttävää, kun joku "vain toteuttaa itseään") ja siitä, mikä on taidetta ja mikä ei. Subjektiivisen itseilmaisun yläpuolelle hänellä ei kuitenkaan ole pääsyä sen enempää kuin muillakaan. Toiseksi kulttuuripessimisti on omassa kielteisyydessään ja rappiouskossaan usein haluton ja kyvytön käytännössä taistelemaan edes sitä kielteistä kehitystä vastaan, jota hän äänekkäästi kritisoi, puhumattakaan siitä, mikä on liian lähellä häntä itseään, jotta hän kavahtaisi sitä. Ennustus siis toteuttaa itsensä, koska itsensä toteuttamisen ajatusta ei seurata loppuun asti vaan uskotaan, että vika on muissa eikä itsessä.

[Klo 19.44: Kunpa maaninen Käymälöitsijä vain huomaisi tässä omaan silmäänsä suunnatun piikin.]

Takaisinkytkentäsilmukka

Mutta samalla siitä hiljaisesta mutinasta puuttuu kaikki luottamus ihmisten järkeen ja tunteisiin, ääni ei vahvistu vaan neurotisoituu korviaviiltäväksi omia ajatuksia vahvistavaksi ulinaksi. 

– Käymälöitsijä

poetiikka, pyhittää keinot

Koska runous on monumentaalinen virhe, onko ihme, jos toisten virheistä tulee sen materiaalia ja aikalaissatiirista sen säällisin päämäärä?

Aatoksen esittämisen taito

Näin aforismipäivänä tahdon osoittaa huomiota myös aforismin hiljaiselle isollesiskolle, kirjalliselle fragmentille, joka vastaa suurin piirtein lyhyttä esseististä blogikirjoitusta. Matin viimeaikaiset merkinnät ovat suurten kysymysten fragmentteja, keveydessäänkin painavia, hiotun särmikkäitä...

Loistavia blogimerkintöjä

Pitkä
Muukalaisia vesirajassa: Helsingin toteutumattomat kanavat.

Lyhyt
Vuoden loppuun: Valot sammuvat.

Todellisuudesta, haastaen

Todellisuuden selkein mahdollinen määritelmä lienee "kaikkien olemassaolevien olioiden joukko". Mutta eikö kysymys todellisuuden itsensä olemassaolosta ole tällöin joukko-opillinen; ja jos se on, pitäisikö tästä päätellä, että määritelmässä on jotain olennaisella, mahdollisesti korjaamattomalla tavalla vialla?

Jos tosissani pohdin kysymystä, onko todellisuus olemassa, en varmastikaan mieti sitä, ovatko olemassaolevat oliot olemassa, vaan pikemminkin sitä, onko mitään olemassa ylipäätään. Mutta eikö jälkimmäinenkin vaikuta omituiselta kysymykseltä: väittääkö muka joku, ettei mitään ole olemassa?

Parempi maailma -blogin Mikko kuitenkin olettaa, että toisten mielestä todellisuus on olemassa ja toisten mielestä ei. Käsittääkseni hän uskoo myös, että se, pitääkö henkilö A itse kysymystä mielekkäänä vai ei, on jollain tavoin sidoksissa A:n omaan alkuperäiseen ontologiseen intuitioon siitä, onko todellisuus olemassa vai ei.

Tosi vai tulenarka?

"Linkittäminen on altruismia", kuuluu Killingin tunnuslause. Merkintä, jonka esittelen seuraavassa, herätti vahvan "tämä kuuluisi Killinkiin" -tunteen:

Swash / Buckling -blogin Tuomo "Squirrel" Hämäläinen kirjoittaa sakeasta vedestä.

Tunnistuksia

Varsinaisesti tahdon ilmaista sen, mikä on ratkaisevaa. Muu on palstantäytettä.

Kun on tehnyt tarpeksi monta turhaa yritystä päästä merta edemmäksi, on liikuttavaa ja huojentavaa nähdä kalastajia tutuilla vesillä.

Hei, minä se olen! Tunteeko kukaan?

Näihin bloggaajiin haluaisin tutustua: Larvanto ja 1_.

Paras suomalainen filosofiablogi juuri nyt

Filosofi valittaa laajoin kaarin mutta kirkkaasti, eikä tämä kirkkaus onneksi pohjaudu sellaisiin depressiivisen epätoivon tai agonistisen arroganssin äärimmäisyyksiin, jotka polttavat lukijan sielun karrelle. Blogin nimi osoittautuu tavanomaista "itseironista" kursailunäytettä paljon hienostuneemmin ironiseksi: tekstejä lukiessa ei tule mieleenkään pelätä, että uhittelut, valittelut ja muut akuutin alemmuuskompleksin sotkuisen-sympaattisen ilmentymät varastaisivat shown itse asiasisällöltä, joka on kiihkottomasti ja kärsivällisesti rakennettua kriittis-analyyttistä esseistiikkaa, tyyliltään melko akateemista mutta samalla vilpittömältä ja omaehtoiselta maistuvaa. Kuvitus ja muut lisät ovat juuri sopivasti viileän kontemplatiivisia. Vaikka tekstin perusvire on pessimistinen, ainakin tämä lukija palaa omalle palstalleen kulttuuriuskossaan aavistuksen verran vahvistuneena.

"Olisinpa nuortunut nuorempana." Ei muuta valittamista.

Jokainen matka vaatii selityksen

Maantietä pitkin on hienointa Tommipommia.

Elämä on vaikeaa, ja huiputukseen on ryhdyttävä itse siinä toivossa, ettei huijaa ketään.

Tarkkailuasemista

Sukuhaarassani polvesta seuraavaan on 40 vuotta tai enemmänkin. Eikä se tahdo riittää, kun tuntuu siltä, että täytyisi kasvaa ja kapinoida kahden sukupolven edestä. Kirittävää jää joka kierroksen jälkeen yhä enemmän. Mutta maailman ihmetteleminen on hauskaa.

---

Kohoavan polven kollega Tampereelta on nyt Kattoratsastaja (harvennetuin kirjaimin). Harjavallanpitäjän virkakausi alkaa komeasti.

Teologia kostaa väheksyjilleen

On olemassa kaksi vaikutusvaltaista koulukuntaa: toisen mukaan päämäärä on nykyhetkessä ja toisen mukaan tulevassa. Näiden lisäksi ovat nihilistit ja menneessä elävät.

---

Kun oman työvoiman laita on vähän niin ja näin, on syy sitäkin suurempi lukea ja suositella parempia tekstejä:
Petri Järveläinen ja vakiokommentoijansa Don Jusa kirjoittavat paljon ja hyvin. Lukekaa.

[Lisäys 27. 9. klo 20.53: Teologiaa opiskeleva Sörkan Kierkegaard on myös ehdottomasti mainittava.]