27.2.08

Keskenhakuisuus

Tukisanalistaan jää
säkeistys, joka säestää
sekä estää,
kun yritän äestää
siitä proosatekstiä.

Umpihanki

Elämä ei voi olla helpompaa kuin eksperttiys, eikä kirjallisuuskaan voi olla, missään suunnassa, ei missään suunnassa poikamainen kulttuuritoimittaja Leena Krohn on liian vaikea Minusta Krohn kirjoittaa pikemmin vanhahtavasti – ja on siten altis vähättelylle – kuin alkuunkaan vaikeasti pienempi riski voisivat kirjoittaa vaikeaa kirjallisuutta varsin vaikeaa Suomessa on hirveän vähän tilaa sellaiselle on raivattava tie Umpihanki on vuosi vuodelta upottavampi. Turha luulla, että pää pysyisi pinnalla. oli varmaan Kanadasta tunneleita monimetrisiin kinoksiin ei olisi mikään ongelma olisi vain suomalainen ongelma ulkoavaruuteen ulottuva umpihanki voi nousta ylöspäin nähnyt siellä huhtikuun alussa suunnattomia kinoksia ja lumikasoja enää raunioita vaahtokarkkeja lentää lumen valtaamien alueiden yli helikopterilla ja kuvata

22.2.08

Mietelmien päivä

Ajattelen uniani enemmän, elän vähemmän.


En pidä säännöistä mutta haluan olla paras. Kilpailu korvaa kurin.


Kateus on huijatuksi tulemista.


Koko lapsuus muuttuu uneksi, joka tahtoo toteutua.


Kun olin lapsi, opin säännöt leikiten. Sitten ne loppuivat.


Laki pirstoutui. Ei, se en ollut minä.

Vähäinen yksityiskohtaus

Koka olen nyt viimeksi koettanut kirjoittaa aiempaa vakavammin, en ole välittänyt julkaista täällä mitään. Miksikö, en tiedä, mutta itsekritiikkini tiet ovat huonosti tutkitut, koska niitä tutkimaan ei ole pääsyä juuri muilla...

Kun kirjoitan vakavasti, lopputulos on pedantti ja hämärä: selvästi pidän julkisesta kerälle käpertymisestä; en tiedä miksi, mutta kenties samasta syystä kuin kissat. Eläköön maanalainen kissa-armeija!

6.2.08

Mandariinien salat





iina, siinä vasta vieras kieli. Kaikki on melkein niin toisin kuin kuvitella saattaa: äänteet, merkit, ajatuksetkin joiltain osin. Kielioppi on äärimmäisen analyyttinen, diskreetti ja karu, mutta kielenoppijan hahmotuskyky joutuu koetteille: kuinka tunnistaa oikein kukin koodin osanen ja kuinka lukea merkitysrakenne niiden kombinaatioista?

Klassisessa kiinalaisessa kalligrafiassa voi nähdä kasvoja ja muuta hassua, mutta nähdä joka koukerossa oikea merkki, kas, tuossapa vasta taito – ja osoitus inhimillisen symbolifunktion voimasta ja mahdollisuuksista. Yksittäinen merkki ei ole mikä tahansa neliömäinen rykelmä tikkuja ristissä vaan myös liikesarja, tietyssä järjestyksessä piirrettyjen viivojen rytminen hahmo.

Onnellista rotan vuotta!

Katkelma sähköpostiviestistä, jota en ilmeisesti koskaan saanut valmiiksi

Kun kuulen tai kuvittelen tällaisia vaatimuksia, minussa herää uhma: Miksi selkeä ero tulisi tehdä, jos selkeää eroa ei ole? Jos et ole teoreettisen toiminnan päämäärien suhteen puhdas idealisti vaan esim. ajattelet, että tutkimuksen tulisi on "vakavasti otettavaa", niin eikö olisi selkeämpää puhua teorian ja käytännön eron sijasta ammatillisen ja ei-ammatillisen erosta. Onhan ammatillinen intellektuaalinen toiminta useinkin ei-ammatillista käytännöllisempää sikäli, että se on aina jonkinlaiseen päämäärärationaalisuuteen ja pragmaattiseen järjestykseen sitoutunutta.



Vanhan rikkinäisen tietokoneeni (1997-2003) kiintolevy olisi aika pelastaa. Sille on tallentunut kokemuksia, joista voisin ottaa opikseni. Toivottavasti jotain riittäisi jaettavaksikin. Nyt käsilläni on vain fragmentteja, epäonnistuneen tiedonsiirtoyrityksen tuloksia.