Unioppinut unioppilaan unessa

Pikemmin minulla on jatkavuuskyky kuin keskittymiskyky.

Ja johtamiskyky: johdan jonkin jostain tai jotain.




[Näin unta lännessä kehnosti tunnetusta kiinalaisfilosofista, jonka nimi translitteroitiin useilla ristiriitaisilla tavoilla. Oli perin hankala ääntää se niin, että alkukielen fonologian tavoittaisi edes summittain: nimessä oli nasaalisia suhuäänteitä ja viime kädessä eleitä. Vaikeasti lausuttava eli itse 600-luvulla, asui keisarillisessa virkatalossa ja aateskeli vapaa-aikanaan yllättävän modernilla tavalla. Uni oli multimediaalinen: sanomalehdessä esiteltiin Cambridgen yliopiston julkaisema kiinalaisfilosofia käsittelevä teos; artikkelin oli kirjoittanut Juho Nieminen, jonka saattoi kuulla myös keskustelevan aiheesta Tuomas Nevanlinnan kanssa; televisiossakin kuuluttaja tai uutistenlukija suhisteli urheasti.]

Ekspertiisini rikkiviisaustiede.

Mandariinien salat

iina, siinä vasta vieras kieli. Kaikki on melkein niin toisin kuin kuvitella saattaa: äänteet, merkit, ajatuksetkin joiltain osin. Kielioppi on äärimmäisen analyyttinen, diskreetti ja karu, mutta kielenoppijan hahmotuskyky joutuu koetteille: kuinka tunnistaa oikein kukin koodin osanen ja kuinka lukea merkitysrakenne niiden kombinaatioista?

Klassisessa kiinalaisessa kalligrafiassa voi nähdä kasvoja ja muuta hassua, mutta nähdä joka koukerossa oikea merkki, kas, tuossapa vasta taito – ja osoitus inhimillisen symbolifunktion voimasta ja mahdollisuuksista. Yksittäinen merkki ei ole mikä tahansa neliömäinen rykelmä tikkuja ristissä vaan myös liikesarja, tietyssä järjestyksessä piirrettyjen viivojen rytminen hahmo.

Onnellista rotan vuotta!