Näytetään tekstit, joissa on tunniste omituiset. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste omituiset. Näytä kaikki tekstit

26.6.14

Mahdollisia ajatuksia

Toistaiseksi nimeämätön niin kuin riemunkirjava joustofroteekerrasto kuultaa valkoisen kauluspaidan läpi.

Kysy, mitä välttelet ja päädy välttelemään välttelemistäsi. Anti-kitsch on kitschin muoto.

18.9.13

Kuluvan vuorokauden fragmenttisato



Haluan näyttää kieleni sinulle

Maassa säilyy rauha ja oikeus;

                                        juuri
kun torni on niin korkea, että
siitä näkee koko valtakunnan,
valtakunnassa on kaikki
oikeassa mittakaavassa oikein

ja hyvin, juuri silloin pakenen
toiseen maahan korkeamman
tornin piirustukset kainalossa
yön turvin, yön masennuksen
turvin

Mutta uni kirjoitti paremmin.

Tietää seikkailua. Että tahdon 

on 
mentävä ymmärryksen edellä


Kirjat ryöstäytyvät kansistaan
se on niille oikein. Muuttuvat
taidegrafiikaksi siellä, tiedoksi
täällä, dataksi



seuraatko
sinä puunjalostusteollisuuden 
viimeistä vaihetta, valhetta vai
jotakuta mitätöntä kynäilijää?

20.4.13

Instrumentti

Näin unta johtajan henkilökohtaisesta kirjoituskoneesta, joka oli valmistettu suunnilleen 50-luvulla. Se oli matala ja linjakas, jalopuuta ja metallia. Tiikkinen tai mahonkinen näppäimistö muodosti siistien vaakalistojen portaikon. Jokainen näppäin oli niin leveä, että sitä saattoi käyttää kolmella sormella! pitkä puurunkoinen telakelkka liukui pehmeästi ja äänettömästi. Laitteen ylle kaartui kaksi pianovalaisimen tapaista.

Aamulla mietin, millä tavoin kunkin kirjaimen kuuluisi soida, jotta suomen kielen näppäily kuulostaisi musikaalisimmalta.


14.1.13

Kysymyslaatikko


mistä sinä hankit kykysi sietää
politiikan kroonista ylevyyden
puutetta (jos sitä vertaa vaikka
tähtitieteeseen tai biologiaan)?

9.12.12

Tulevan historiikki


Aika ja minä. Toinen aika ja minä.

Aika ja toinen minä.

Aika ja 10 000. Toinen aika ja 10 000.

Aika ja toiset 10 000.


Puitteet: muisto. Muitteet, moitteet.






Timo, säveltänyt Janne Nummela.

26.11.12

ylimääräinen

Blogini automaattinen tilastointi väittää, että olen julkaissut tässä kuussa kaksi merkintää, vaikka niitä on jo kolme. Tämä on neljäs, koeluontoiseksi tarkoitettu; puhtaammin koeluontoiseksi vaan ei välttämättä koeluontoisemmaksi kuin muut, sisällökkäämmät merkinnät.


28.3.10

Ojennusnuora nuorisolle

Mitä oppii seuraamalla keskustelua? Sen oppii, että on turha yrittää viisastua, koska katkeruus on mahtavampi. Sen oppii seuraamalla aikuisten keskustelua.

Etenkin verkossa on helppo nähdä, miten viha leviää, ja sen aiheet, niiden käsissä, joilla on röyhkeys tarttua.

En halua katkeroitua; haluan valita keskusteluseurani. Mieluiten keskustelen itseni kanssa, sillä meillä on pitkälti yhteiset intressit.

Hetkittäin tunnemme voivamme ajatella yhdessä loputtomiin.

Mutta kun tulee julkilausuman kirjoittamisen aika, lasinkirkkaaseen yhteisymmärrykseen ilmestyy särö ja sitten toinen. Ulos kantautuu äänekäs sisäinen dialogi. Mitä olinkaan sanomassa, hyvä kuvitteellinen yleisöni, mitä olinkaan?

26.1.10

Kysymys, joka juolahti

Kumpi tapahtuu aiemmin, entä kumpi kiistattomammin?

(a) Tietokoneesta tulee tietoinen.
(b) Sosiaalipsykologia saavuttaa taiteen vaikuttavuuden.

25.1.10

Katkelma

Vietiinkö Unelias tulivaunuilla höyhensaarille, hän kysyi.

Miten on naiivia mennä
yliopistoon oppimaan?
Yhä vain jumalat surffailee
pilvilaudoillaan.

Kaksoispiano

Peili tavallisen pystypianon takana riittää tuottamaan suurpiirteisen illuusion kaksoispianosta. Sellainen jakaisi mukavasti tilaa ellei ääntäkin. Mutta konserttipianossa on sovellettava kiertosymmetriaa: pienellä virittelyllä kahdesta flyygelistä syntyy yksi suorakulmio.

20.2.07

Pitkittyvä suoratumppuisuus

hahmot

Kun piirrän ihmisiä, hahmoihin takertuu jotain lapsenomaista, pyöreää ja käpertyvää.

Ja se muistuttaa minusta ja myös naismakuni (jos moista sanaa sopii käyttää) idiosynkraattisimmista piirteistä.

Jotkin kohdat Brimin potilaskertomuksesta, kirjoittajan itsensä kannalta kieltämättä epäolennaiset, saivat minut mietteliääksi.

Kun olin ihan pieni, isäni rahtasi kotiin pinkoittain paperia, ja minä tietysti piirsin piirtämästä päästyäni. Olen hetkittäin palannut samaan tilaan, onnistunut tässä. Se auttaa, kun muu ei. Kuvista on vaikea sanoa mitään, vaikea valita näytteitä. Kaikki on auki. Viiva ja sen kaksi vapausastetta. Triviaalit kaksi.