Piirtää itsensä nurin
Søren Kierkegaardin syntymästä on kulunut tänään kaksisataa vuotta.
Tein pienen mutta menestyksekkään piirustuskiertueen. Voisin toistaa saman useasti ja luottaa muuntelun loputtomuuteen.
Kaikella, mitä minä teen, pitäisi olla jokin merkitys jo ennen kuin se tulee julki. Minun olisi eksistoitava ennen muuta ennen näyttäytymistäni. Näin ajattelen. Tästäköhän syystä esilläolo tekee minut haikeaksi ja epäileväksi?
Miksi en jaksa uskoa, että kaikki on jo ilmaistu puolestani?
Miksi en jaksa uskoa, että kaikki on jo ilmaistu puolestani?
2 kommenttia:
Kerro, jos olen ihan hakoteillä, mutta luulisin, ettei kukaan muu pysty ilmaisemaan sinulle itsellesi kokemuksesi sellaisuutta/tälläisyyttä.
Moi! Check yr email, please! Kato pitäs saada jonkinlainen esittely ens viikoksi.
Jos on ollut häikkää säähköpostissa niin kerron että siis ihan hakemukseen tartten tietoja taiteilijasta ja mitä aikoo näyttelyyn tehdä.
Lähetä kommentti