Raunioni, rahaunioni
Ajattelen, en ansaitse.
Pienen ajatuksen kyllä, ehkä.
Minkä saa, sitä ei voi antaa. Tietoisuus, tietoisesti.
Sanojani!
Ajattelen, en siis harkitse etukäteen.
Hallinnan ala, ontto, romahtava. Itsestään selvä.
Roomahtava.
Harkinnan kaupunki ajatusten raunioilla. Epätoivon näkymä.
Niin on nuori sydämeni, kivi on jälleen kivi, ei ajatus, ei tämä.
Makunsa kaikella, minkä minä mahdan. Mukaudun kirpeän lävitse.
Systeemi harkitsee meissä.
Myönnän tappioni sen edessä että mietin. Haen apurahaa, kai, sitten.
Mutta mihin?
Mitä tähän piti kirjoittaa?
Kaikkihan ajattelevat koko ajan. Romaanihenkilöt tanssivat raunioilla.
(Kaikkihan ahattelevat.)
Tehtäväsi oli paljastua.
1 kommentti:
Hieno teksti, kiitän! Tämä summasi omat tuntoni viime viikoilta, mutta paljon elegantimmin kuin mihin olen itse pystynyt.
Lähetä kommentti