Aamutuimaan häpeämättömän spekulatiivisesti

Ilmentääkö kirjoitusteni lievä sekavuus, joka on tehnyt minusta peräti runoilijan (mikäli nykyrunous kieltäisi kummajaisgalleria-aspektinsa, näin tuskin olisi käynyt, sillä omituisuuteni ei ole kovin radikaalia eikä oma-aloitteista), itse asiassa eräänlaista pyrkimystä välittää viestejä itsesensuurin ohi? Tämä oivallus ei ole edes näytteenä kyökkipsykoanalyysista järin hienostunut, mutta jatkaan silti pohtimista: onko tämä itsesensuuri kehittynyt itä- ja länsimurteiden vuorovaikutusvyöhykeen maalaismentaliteetissa, jossa entusiasmin ilmaisut ja "suora puhe" ovat niin totaalisesti ja hienovaraisesti kontrolloituja, etten vieläkään tiedä, millaisen suukapulasuuttimen läpi olen pusertunut.

Rohkeuteni kasvaa koko ajan yhtä kaikki, eikä sen merkitystä voi ennakoida.