5.2.26

Tolkun ihanteet

Kun haluan kirjoittaa vapaasti, haluanko vapauttaa lukijanikin? Mitä varten? Miksi suhtaudun vapauteen kuin vakaaseen instituutioon? Miksi nihilistisimmillänikin haluan palvella jotain henkisempää kuin reaalivalta? Mikä on se arvokkuus, jonka nimissä jätän nämä kysymykset helposti kysymättä?

Runoilija saa näyttää, esseisti joutuu kysymään. Runoilija joutuu näyttämään, esseisti saa kysyä. Ei kai ero ole tämän syvempi tai tätä vähemmän filosofinen.

Ei kommentteja: