Vellova vetonen

Kamera jäi, sivellin jäi. Tuijotan Eläintarhanlahden pieniä laineita. Väreilevässä vedessä maiseman värit hajoavat venyväisiksi renkaiksi. Mikä on sen tolpan nimi, johon veneet kiinnitetään? Sen kuva tanssii pidättyvästi, ujouttaan erottuvana psykedeelistä taustaa vasten. Taivas on tutun sininen, mutta sen heijastus ruskeassa vedessä kuolleen harmaa, paitsi noiden vaahteroiden kuvajaisten välissä, jossa sisäkkäisistä renkaista erottuu selvärajaisia, yksivärisiä puuterinhimmeän vaaleansinisiä vyöhykkeitä. Tämän on oltava jokin polarisaatioilmiö.

Jalaspilvissä väikkyy auringonsapen rippeitä, kuten pulupariskunnan kauloilla puolittaisessa vastavalossa. Lintujen tepastelu on pontevaa, pyöreähahmoisen naaraan, oikeaa jalkaansa ontuvan koiraan.