19.2.10

Yksinkertainen 2

Tiedeihmiset haastatteluissa, ylpeitä uteliaisuudesta, ilosta. Lapsen hyveistä. Tahtoisin unohtaa, millaista kateutta tämä voi herättää.

Tahtoisin unohtaa ärsyyntymisen syyt. Tahtoisin unohtaa tämän tahtoni unohtaa.

Yritän yhä nähdä uusia unia, vaikka miellän, että unipersoonani on yhä sama kuin lapsena, hieman ärsyttävä. Kenties se on monelle teistä tutumpi kuin tämän kirjoittajalle. Se minä.

Luulen, ettei runous ole sitä, että lakkaa puhumasta omassa asiassaan.

1 kommentti:

Ripsa kirjoitti...

Tai ehkä vielä tärkeämpää kuin oman asian löytäminen on käsittää asian ja energian välinen yhteys. Persoonallisuuden ja kasvun vääjäämätön yhteenkietoutuminen, joka tekee kaikista meistä omalla tavallaan oudon otuksen, mutta kun ollaan näitä homo sapiens-ihmisiä, niin yhteiset tekijät ovat kuitenkin yleisimpiä, luulisin.

Mutta aina ollaan toisillemme tarinoita.