Logosentristi tunnustaa
Yhä vain kirjoittaminen on minulle välttämätön paha. Mieluummin näkisin itseni ajattelijana tässä tai tuossa ajatusten virittämässä hetkessä, ajatusvirrassa, joka on asioiden ja koetun itsensä tutkimista yksin tai ystävän kanssa. Mitä tapahtuukaan lapselle, joka merkitsee leikkinsä muistiin ja alkaa leikkiä varta vasten vastaisia faktisia muistiinpanojaan varten?
3 kommenttia:
Olen ollut jo pitkään sitä mieltä, että jos tekee itseilmaisusta päätoimensa, omien sisäisyyksien ryöstöviljely johtaa väistämättä teeskentelyyn ja hermoheikkouteen. Viime aikoina olen alkanut ajatella samaa mielipiteistä. Olen harkinnut television ostamista, että saisin lisää passiivisuutta elämääni. Todellisuus on ulkomaailman ominaisuus ja hahmottuu jopa paremmin omalla painollaan ilman jatkuvia kannanottojani. Ajatuksista ja tunteista ei tarvitse tietenkään kokonaan kieltäytyä, mutta on varmasti hyväksi, ettei yrittäisi hankkia niitä väkisin ja ylitse kohtuullisen määrän, vaikka ne tuntuisivatkin niin kätevilttä itsetehostuksen välineiltä.
Minä taas olen lähes pakottanut itseni uskomaan metodeihin. Kirjoitan anagrammikoneen avulla parempaa runoutta kuin ilman sitä. Tämä on todistettu studioyleisön edessä.
Todistamisesta puhuminen on tietenkin häpeämätöntä liioittelua. Koesarja on vasta alussa.
Lähetä kommentti