Muistiiinpanot, jotka unohdin julkaista tiistaina

Mitä jos väittäisin, että Facebook kasvattaa vastuullisempaan viestintään kuin toimittajakoulu. Mitä jos väittäisin, että ennen vanhaan journalistitkin uskoivat kirjoittavansa jälkipolville. Mitä tapahtuisi, jos…

Illalla inspiroivin tihkusade miesmuistiin. Pimeän lämmin kepeä suihku. Ja sininen viiva loistaa taas kaupungin yllä.

Runoiluni uhkaa vaihtaa vapaalle: haluaisin vain sanoittaa pitkän blues-improvisaation (no, äh, eihän se silloin olisi improvisaatio, jos teksti kirjoitetaan valmiiksi alkusta loppuun), jossa alun diibadaaba-nonsensen jälkeen alkavat toistua lauseet "taas on kadulla vettä", "taas on kadulla jäätä", "taas on kadulla lunta" jne. Boogie, abubabu, beibe, dägä.

Keskeiset uutiset

Nurkkajumala kököttää täälläkin, mutta en muista, milloin viimeksi istuin sen ääressä puoli yhdeksän uutisten katsojana. Tuo tuo osa lapsuuteni päiväjärjestystä ole kadonnut mihinkään – milloin ja miksi siis lakkasin kaipaamasta samoja kuvia kuin muut? Televisiojournalismi todella tuottaa tunteen, että maailmanmenon seuraaminen on mahdollista; että etäisten tapahtumien kanssa voi olla mutkatta sinut. Televisiota harvoin katsovana voin vain äimistellä sitä, miten tehokkaasti TV-kamera tekee vieraista ja vaarallisista maailmankolkista arkipäiväisiä tuttavuuksia.

Mitäpäs jos alkaisin seurata uutisia (perinteisiä suoria lähetyksiä juuri nettitaltiointien ajan koittaessa) ja täten tietyiltä osin vahvistaisin sovinnaistapojen ja ajantasaisuuden merkitystä elämässäni? Enhän nimittäin ole vielä täysin kadottanut pikkuvanhaa alttiuttani nolostua omastani ja toisten tietämättömyydestä. Tiedotus on yksi tärkeimmistä porkkanoista, joiden perässä vanha kunnon moderni ihminen ravaa, ja viestinnän väistämättömistä vääristymistä närkästyminen antaa poliitikoillekin potkua työhön.

Uutisten ulkomaantoimittaja kertoi, että Gazprom haluaa korottaa pörssiarvonsa triljoonaan dollariin. Kaasujätin mitä luonnollisin aikomus on tehdä osakkaistaan maailman omistajia, mutta Amerikan biljoona on Euroopan miljardi ja Euroopan biljoona Amerikan triljoona, mistä seikasta aiheutuu jatkuvasti käännösvirheitä ja väärinkäsityksiä, jotka pikemmin turhauttavat kuin huvittavat.