Romanttis-melankolinen fragmentti

Haluaisin sanoa jotain, mutta se karkaa tämän romanttisen haikailun taakse. Vetäytyy näihin pahvikulisseihin. Miten todistaisin unieni olevan totta? Minusta.

Haluaisin tehdä jotain, mutta itsekritiikkini sanoo minut irti; enkä uskaltaisi sanoa työtäni työksi kuitenkaan, ennen kuin se olisi valmis ja voisin olla siihen tyytyväinen, mihin tuskin pystyn. Olen romantikko eli leikin Luojaa; olen ankara luterilainen, Hänen kirkkauttaan vailla. Katso siis työtäni, jota voinee ystävien kesken kutsua työksi: kuka sen näkisi hyväksi?

Mikä osa meissä mahtuu liikkumaan faktojen välissä?