Kuluvan vuoden alusta
4.1. yö
Taito on mahdollisen taito mutta taide mahdottoman taide. Niin se on.
Unen ja valveen rajamailla sisäinen mahdoton kohtaa ulkoisen mahdollisen. Unessa mieli puskee omia rajojaan kuin yrittäisi varautua johonkin itselleen mahdottomaan. Miten tieto rajoista (se, joka katoaa psykoosin ja ”rajatiedon” banaaliudessa) syntyykään ja pysyykään yllä yö- ja päivätajunnan salaperäisen yhteistyön tuloksena…
(A Serious Man näiden ajatusten herättelijänä)
Teoretisoisinko enemmän? […] Teorioitten sisäistämisessä on vaaransa: ne rajoittavat, varoittavat rajoista liian aikaisin. Taide on tyydyttävämpää, ja taiteellisesti tyydyttävämpää on puskea päin rajojaan siten, ettei tieto (tai luulo) oman työn merkityksestä tule ikinä vastaan. Siihen silmukkaan kompastuu.
Uuslisäys:
Hyvä maku vaatettaa todellisuudentajun ja päinvastoin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti