Myrkyn lykkäyksestä

Ceterum censeo Suomesta saa riittävästi tietoa lukemalla Bisquitin mestarikoserioita kolmenkymmenen vuoden viipeellä. Tähän ja homeopoetiikkaan liittyen:

Pakina hyödyntää kielikritiikissään usein travestiaa, ivamukailua. Metodia voisi luonnehtia myös homeopaattiseksi, sillä siinä sairautta pyritään parantamaan sen omilla myrkyillä. Tuttu ilmiö 60-luvulta tämäkin, sillä Saarikoski, Salo ja Hannu Salama käyttivät usein hyväkseen travestiaa. Jälkimmäisin jopa joutui siitä oikeuteen. Keino on otse asiassa tuttu jo vanhemmilta ajoilta, sillä niin Aleksis Kivi kuin Väinö Linnakin panivat mielellään henkilöhahmonsa ivamukailemaan virallista kielenkäyttöä. Sama metodi on aina ollut myös kansan käytössä.


- Markku Koski, "Köyhän miehen Derrida" teoksessa Bisquit-karaoke, toim. Hannu Harju, Tammi 2004.

Ceterum edelleen censeo kyllä minustakin olisi ajateltava kaikkia lapsia, jotka linkoutuvat pesuveden mukana pakinan irrotessa kirjallisesta muodista. [Hyvän satiirin vaatimaa tyylitajua ym. sivistystä, näin selventääkseni; huoleni merkinnee paluuta nuoruuteni nostalgiaan.] Mutta uustosikkous ja neofilisterismi ovat kuulemma tosiasioita, ja kuten tierämmä, näillä lakeuksilla ei pilkata faktoja.