3.5.12

Musta monoliitti


Miksi teksti ei kestä? Miksi en:
onko vika aivoissa vai arvoissa.
Häiritsin itseäni. Pyrin asiaan. 
Hioin kuvani pois. Sain peilin.
Kulutan sitä. En käännä peiliä.
Minä tutkin. Valo ei pehmene:
peilistä lankeaa kova lainavalo
päivän noustua maksettavaksi.
Häikäistyminen on arkipäivää,
kauniit kasvot heijastusläikkiä
Ahdistuksen muistomerkeissä.
[Raskas mieli, erikoiskuljetus.]

1 kommentti:

Ripsa kirjoitti...

No sentään rakastat vielä kynäsi jälkeä. Katselen kirjaasi usein artefaktina. Se rauhoittaa kaiken hälinän keskellä.