Traditionaalinen aforistinen sarja
Yhä halvempi paperi, yhä turhamaisemmat kirjailijat.
Tekijä kuoli syntyäkseen tuotteena.
Hyvät kansan omaiset.
Itsekunnioitus, itse kustannettu.
Verkkojen verkossa, yhdessä toisten ylä- ala- ja ulkopuolella.
Moniko enää kirjoittaa jälkipolville?
Tulevaisuus on kulunut.
Muutamakin panee toivonsa masennukseen ja katkeruuteen. Toivonsa sanan toisesta tulemuksesta, arvokkuuden paluusta.
Rakastaa Kirjaa liikaa kirjoittaakseen täysin rehellisesti.
2 kommenttia:
Perinteistä, joo. Nää vois olla kaikki myös kysymyksiä (ehkä ovatkin) ehdotelmien/päätelmien sijasta. Sarjan viimeinen on tärkeä asetelma, mutta onko kirja objektina tarpeellinen, voisiko rakastamisen jättää avoimeksi?
Kirja isolla K-kirjaimella viittaa tietysti kirjan pyhittämiseen, pyhään kirjaan tai erisnimenä spesifisti Raamattuun.
Rakastaa liikaa ollakseen rehellisesti?
Kyllä. Niinkin. Kiitos!
Lähetä kommentti