Valekertojan ääni

Tekstini ei ole luonteeltaan immersiivistä tekijänsä kannalta vaan pikemminkin vieraannuttavaa ja lähes kokonaan konstruoitua. Jos se ”eläisi” päässäni, se todella uhkaisi todellisuudentajuani. En tarkoita, etteikö kokemustani voisi rinnastaa fiktion tekijän vastaavaan, mutta minulle kirjoittaminen on aina, jopa silloin, kun en turvaudu tietoisesti metodiin, suhteen muodostamista johonkin tuntemattomaan, johonkin välittömiin mielensisältöihini nähden hyvin abstraktiin tai tiedostamattomaan, ja tällainen ”ajatusvetoisuus” on emotionaalisesti melko uuvuttavaa, jopa dissosiatiivista, koska se, mikä tekstissäni tuntuu omimmalta, on myös oudointa siinä eli mitä surreaalisimmalla tavalla tyhjää/täynnä.