Hierovasti
Ilmeisesti minun olisi kirjoitettava esseitä, eräänlaisia rakkaudentunnusteluita.
En tajunnut eilen äänittää lintua, joka oli ehkä peipponen mutta jotenkin ujo. Ei se ollut pajulintukaan. Ehkä kuulen peipon toisin kuin nuorempana, korvani ovat tukkoiset. Joka tapauksessa linnun fraasi päättyi ikään kuin englanninkieliseen sanaan, jonka senkin valitettavasti unohdin.
Mutta tänä aamuna äänitin kuivaa ihoa, käteni liikettä oman lonkkakuoppani yli. Ääni toi mieleen vesilinnun vaimean huutelun.
Tänään en pelkää kirjoittaa tavalla, joka kuulostaa vanhalta.
