Halua(t/n)ko löytää itse(s/n)i vai sen, mitä muut (s/m)inusta haluavat?
Usko(t/n)ko, että (s/m)inut hyväksytään hyvien puolelle?
Usko(t/n)ko tajuava(s/n)i, halua(t/n)ko tajuta, miksi se, mikä on oikein tai väärin, on (s/m)inusta tai ylipäätään oikein tai väärin?
Hyväksy(t/n)kö hyväksyjie(s/n)i hyväksynnän?
Edellisen merkintäni jälkeisenä päivänä bloggaajapersoonani täytti kymmenen vuotta. Ylihuomenna tai jo huomenna, jos päivämäärä ratkaisee, tulee kuluneeksi neljäkymmentä vuotta siitä, kun ryhdyin hengittämään itsenäisesti. Sittemmin olen harjoitellut moninaisten satunnaisten geno-, feno- ym. tyyppien kanssa toimeen tulemista, vaihtelevin tuloksin, kuten on luonnollista.
Sosiaalisen palsamoinnin perusteet, kertauksen vuoksi:
Konservatiiviste.
Toriparkkiaine.
Kyllästysaineen tarkoitus estää tottumusta ummehtumasta.
Jos vapaus on oliolle ominaisessa liikkeessä.
Jos vapaus on ololle ominaisessa liikkeessä.
Jospa vapaus onkin olennolle ominaisessa liikkeessä.
En ole koskaan tehnyt systemaattista tutkimusta. Olen vain lukenut kirjoja ja ajatellut, järjestellyt toimitettavia romahteleviin pinoihin. Olen varasto. Asuntoni on varasto. Kulttuuri on ideoiden inventoimaton varasto.
Eikä pääoma välitä itseymmärryksestä. Jos se välittäisi, palvelisin auliisti.
Läheisyys lupaa kysymättä. Tarjoaako mikään inhimillinen rakkaus itsetuntemusta. Lupaa vain. Vietelmä.
Ja minä koetan olla ylevä ja nöyränylpeä ja vakaasti lumouksessa. Miten olen kummempi kuin eläin, joka haltioituu liikkeestään. Ikääntyvänäkö. Näkymättömänä ikänäkö, maailman tapana kieltää itsensä.
Ääninäkö. Tammikuulo, helmikuulo, maaliskuulo…
Valo, katseet ja äänet liikuttavat minua.
Jos keskustelen, näyttää siltä, että pyrin määrittelemään keskustelun. Jos tunnustan, näyttää siltä, että pyrin vilpittömyyteen. Olisi röyhkeää pyrkiä; toivon, että jotain näkyy läpi.
Alan hävetä sitä, että olen surullinen. Tällainen ei ole hyvä tila, mutta hyväksyttävät tilat etääntyvät. Kasvosi hämärtyvät. Käykö minulle vuorostani niin, että lohdun alue rajautuu maailmasta pois? Ihmisarmo, siis armoilla olo.
