Oppikiistojen alkuperä

Missä vaiheessa ihmiset alkoivat edellyttää toisiltaan uskomuksia, jotka eivät ilmene jaetussa käytännössä ja kokemuksessa? Missä vaiheessa aloimme kehittää mielipiteitä tullaksemme hyväksytyksi? Mistä alkoi doksan voittokulku länsimaissa?

Kun elämäntavat kriisiytyvät, syntyy kirjaimellisia opintulkintoja eli fundamentalismeja. Tämä reaktio ei ole varsinaisesti luonnollinen, muttei alkuperäisiin elämäntapoihin voi niihinkään kohdistaa luonnonsuojelutoimia.

[Otsikko vaihdettu klo 14.18]

Kyky kynnölle

Kun henkiset tai henkishenkiset lähtökohtani ovat mitkä ovat, voin olla kiitollinen kuin fariseus; hämmästynyt siitä, miten mainiosti siedän sisäisiä ristiriitoja, itse-epäilystä, häpeänalttiutta, hämmennystä; hämmästynyt itsetuntoni vahvistumisesta. Luulen, että tarvitsen minäilluusiota, joka ei kytkeydy satunnaisuuksiin. Jokainen tarvitsee, sillä maamme kantaa sittenkin huonosti. Ei ole niin hyvää osaa, etteikö sopeutumista riittäisi. Underground on hirveän kova, mutta pinta vetelä siellä, karkea täällä, kankailla haudat ja lähteet. Syvään ojitut metaforat ja rivit, joiden väleistä ravinteet valuvat vesistöihin. Työtä on tehty ja hallaa. Mitä saavatkaan Kiinassa aikaan?

Supertutkimus-internaatti

Kesällä -91 vietin viikon supertutkimusinternaatissa. Ehkä nimi kirjoitettiin kuten otsikossa, en muista; netistä ei löydy tietoa tästä mystisestä lamavuosien instituutiosta, jonne valittiin lukion matematiikkakilpailussa menestyneitä eri puolelta maata. Pääsimme Otaniemeen Valtion tietokonekeskuksen kuuntelemaan arvovaltaisia luentoja tähtitieteestä, internetistä ja muusta jännittävästä. Muistiini tallentuivat kesäyö Alvarinaukiolla, puiston lamput ja hepokattien sirahdukset. Kurssin kokokohta kohdallani oli se, kun saatoin lukiofysiikan pohjalta huomauttaa proffan selittäneen pallomaisen tähtijoukon osasten sinkoilut väärin! Nyt on mielessä päällimmäisenä se irrationaalisuus, jolla tartuin turvalliseen rationaalisuuden mielikuvaan: menin opiskelemaan Otaniemeen, joskin alaa, joka ei tarjonnut kaipailemaani tieteellisyyttä, ja armeijasta palattuani jämähdin neljäksi vuodeksi samaan asuntolaan, johon minut oli lukioikäisenä majoitettu.

Junaproosaruno 18. 3.

Ajattelen junassa julmaa kauneutta, jota pitää paeta eestaas. Pellolla on tarpeeksi joutsenia, heinäpaaleja seuraavalla ja lunta vaoissa. Jos panisin aistimet ja tosiseikat kunnolla vastakkain, tulisin johtopäätökseen, että keskuudessamme on naisia, joiden takia on hullua olla tulematta hulluksi. Rajattomassa pölkkypäisyydessään nuori mies muistuttaa keskikokoista taajamaa. Rikkuva aivoitus. Maa majoittuu savipelloille, jokilaivat ajautuvat alavirtaan. Mikään ei valmista kohtaamaan lumen alta paljastuvia rinnetaloja. Sinistä terästä siellä täällä. Jokaisessa talossa oma tapa tulla hulluksi. Sitä on arkkitehtuuri: jokaisessa valossa eri tapa tulla hulluksi. Se on tarkoitus. Riihimäki: nainen juoksee siltaa yli ratapihan; pelkkää yhteiskuntaa. Mahdollinen Mandelstam jäi sisään. Kyllähän asumuksenne kiehtovat ja tyttärenne. Sitä ei tehdä: lämpöputket pitää kaivaa ja kannot erottaa turpeesta. Julkisivuissa Tikkurilan poliittinen värikartta. Siellä poljet, aivopää. Asuntovaunuissa ilmenneet väärinkäsitykset, elämä ja erikoisosaaminen, jota yltyvä lumisade ei taltuta.

Vaatimaton runomuistiinpano 19. 3. niin kuin luin sen nyt

Puhe pulppusi naisista
mieleni oli
mennen varjo ja
tuli ikävähkö
minkä muun rajalle
olen kuin itseni
ja ulkomaailman
jotka yhtyvät toisiinsa
toisaalla

---

Pienistöstä löytyy lisää sälää.

Teetä ja puujalkavitsejä

Vihreä tee on parasta huumetta. Se merkitsee elämää, parempaa sellaista, sadoille miljoonille. Laitoin eilen ensimmäista kertaa oikein ison kannullisen hyvälaatuista japanilaista senchaa, ja tunnustan, että olen koukussa. Psyykkisesti tietenkin, eikä uskomuslääkinnällistä tasoa voi kokonaan sivuuttaa: onhan jopa skeptisyydellä plasebovaikutuksia (ja nosebo-). Nyt olen kuitenkin päättänyt tykätä teistä. Ja tykkääminen on enimmälti pragmaattista: se tyytyy maltilliseen yleistettävyyteen ja sallii epävarmuuden.

Rakkaus ei ole mielipide, vaikka sisältäisikin arvostelman. Vaan entäs kun ihminen rakastuu uskomuksiin ja mielipiteisiin? Ja pelkää tai vihaa itseään tai toisia? Tai alkaa kuvitella ihmiset uskomusjärjestelmien ilmentymiksi? Tekee ylipäätään tykkäämisestä liian suuren numeron? Taikauskoinen tai vainoharhainen mielenlaatu ei edellytä skitsofreniaa. Toisaalta runous muistuttaa usein skitsofreenista ajattelua, vaikka pyrkiikin liuottamaan päähänpinttymiä niiden vahvistamisen sijaan: se pitää "suuren numeron" kirjaimellisestikin tulkittuna silkkana numerona, yleisenä, esi-merkillisenä, siinä missä paranoidi numerologi näkee numerossaan pakottavan tosiasian ja ohjelmakohdan. Mutta eksyin asiasta, ja tämä sivupolku vaatii vielä polkemista auetakseen kunnolla.

Kun astelimme, kaksi onnekkaasti samaan aikaan sattunutta seuruetta, käymälöitsijän pääsiäisjuhliin, keittiön ikkunan takaa toljotti joku mettäpöyröö, pistäväkatseinen hapsutukka maastoväriä poskissaan. Tuo faunihahmo oli vieras Pietarista, Sami Hyrskylahti, jonka näimme kohta taas asettelevan kirkkaanvihreitä teelehtiä pieneen lasikannuun. Tarkkaavaisempi huomasi myös, miten hän hieroskeli välillä käsiä kasvoihinsa. Touhu näytti hauskalta ja juoma oli erinomaista. Olin jo aiemmin sushi-baareissa ehdollistunut liittämään klorofyllintäyteiseen kupilliseen positiivisia mielikuvia; nyt mallioppiminen astui kuvaan.




Palatakseni sivupoluille, aamulla aion painua yliopistolle seuraamaan Žižek-seminaaria (ohjelma PDF-muodossa). Muistivihko on aivan välttämätön. Luennot stimuloivat assosiaatiokoneistoani yleisesti ja Žižekin tekstit toisaalta erityisesti. Intellektuelli ilman omaa poetiikkaa on pelkkä kirjanoppinut. Maailma tarvitsee höyrypäitä kuumentamaan ummet ja lammet teeveeksi.

Teekkarilasti

(Postikonttorista ostettuun A6-kokoiseen kouluvihkoon bussimatkalla Otaniemestä Kamppiin n. klo 16.05–16.18)

Kysehän on koulun penkille palaamisesta, vapaaehtoisesti pehmeän laskun kautta. Kysehän on henkisestä maksuvalmiudesta. Kyse on siitä, että silmät muuttuvat sirkeämmiksi, vaikka hiusten laatu heikkenee. Kyse on oppimisesta ja halusta tehdä muistiinpanoja.

Olen tajunnut, etteivät luennot pääty. Olen tajunnut, että julisteet ilmoitustauluilla ovat hieman naurettavia. Hyväksyn olemattoman osallisuuteni niihin. Hyväksyn, että ihmiset omaksuvat vallitsevat käytännöt. Se vaatii suurempaa itsekuria kuin tahaton vaikuttuminen. On hyvä, että itsekurille löytyy _rakentavaa käyttöä. On hyvä että käytännöt herättävät luottamusta, jonka vallassa on hyvä hymyillä vapautuneesti ^{edes mielessään}, kun kevätaurinko paistaa ja bussi kulkee Länsiväylää teekkarilastissa, jonka ^{nuoressa mielessäni} herättämä uteliaisuus naurattaa kevyesti.

Toimistoja nousee. Tiede on loistava brändi. Helposti luiskahtaaa alas. Millaista on työskennellä nykyaikaisessa toimistotalossa yhdessä kymmenien kyvykkäiden ja ansioituneiden ihmisten kanssa? Edustaa todellisuutta eikä vain itseään, satunnaista satunnaisten joukossa
kaunis tyttö nousi kyydistä.

Vihon sivusta 2

irrota kulunut

kuten kuvassa



Ystävän toiveesta paljastan lisää päitä. Nämä kuten edellisetkin on piirretty erään keskustelun lomassa 4. 4.

Suurten pääteosten aika on tulossa (niitäkin on toivottu). Kannustatte onnelliseksi!

Vihon sivusta

Heikkohermoinen runo 2

Tai kenties taide on kokoelma tapoja selvitä elegantisti julkisista nöyryytyksistä. Tapoja, jotka mahdollistavat yhä elegantimpia nöyryytyksiä. Mikä olisi se erityinen suoja, jonka kuvat tarjoaisivat, sanat, äänet? Kaikki eivät selviä. Talojakin käy sääliksi. Sääli ja myötähäpeä vahvistavat hirviömäisyytemme. Kauneus on julma kuin lapsi. Rumia se kiusaa.

Pyydämme turvaa ihmiseltä.
Pyydämme turvaa Jumalalta.
Pyydämme turvaa taiteelta.
Pyydämme turvaa luonnolta tehtyämme ensin asiat selviksi. Miksi meistä ei saa selvää jos ei tee?

Eikä ole sitä aikuista, jonka silmissä kuvitelmamme olisivat lapsellisia. Meidät jätettiin tappelemaan keskenämme. Ja se kiukuttaa.