1.6.08

Näkökulmia ahtaisiin rakoihin 1

Kuten olet saattanut huomata, harrastan melko avoimesti aforistiikkaa ja aforismien rustailua. Sellainen ei voi jatkua kovin pitkään, vai mitä luulet: pelkään, että haen lyhyestä muodosta väärää, petollista turvallisuuden tunnetta, jonka seurauksena on vain ajatusprosessien näivettyminen, yleinen hämäryys ja ahdistus.

Inspiraation hetket ovat lyhytaikaisia nousevia virtauksia ajatusprosesseissa, jotka tempoilevat edestakaisin kylminä ja tyytymättöminä, sikäli kuin eivät jähmety paikoilleen. Aforismi on yritys vangita tuo kohottava puuska, luoda positiivinen käänteiskuva itse oivalluksesta, keskeytyksestä, jonka aikana näkökulma vaihtuu. Tämä tuntuu toivottomalta. Kiteyttämällä ei oivalluksen kokemusta voi jälkikäteen rekonstruoida: sen ydin on tyhjä, pieni helpottava liikahdus siinä, mikä on jännittynyttä, liikkumatonta ja kätkettyä.

Parhaat hetket valuvat käsistä, kun niiden muistoon koettaa takertua, sillä sentimentaalisuus peittää sen, mikä vallitsee. Liikkuessaan silmä on hetkellisesti sokea.

2 kommenttia:

Sven Laakso kirjoitti...

Samoja havaintoja. Paitsi että en yleensä yritä kirjoittaa aforismia, kiteyttää, vaan niin vain sattuu käymään kaiken muun sivutuotteena. Joskus uskoin, että kokoamalla ja järjestämällä nämä "sivutuotteet" voisi kommunikoida ja kattaa jotain keskeistä.

Nyt epäilen tällaisen kommunikaation mahdollisuutta. Todellisuutemme on ainakin vielä toistaiseksi liian monimutkaisella tavalla pirstoutunut, että saattaisi ajatella jonkin nykytodellisuutta koskettavalle aforismikokoelmalle vastaanottavaisen lukijakunnan. Vierasta kokemusmaailmaa heijastava aforismi koetaan helposti "huonoksi aforismiksi". Kapitalistinen todellisuus pitää huolen, että ihmisillä on minimaalinen määrä yhteisiä kokemuksia, selittämättömiä onnettomuuksia lukuun ottamatta.

Timo kirjoitti...

Niin, meidän on sopeuduttava todellisuuteen... Ei, vaan meidän on on valittava todellisuus, johon meidän on sopeuduttava ja vähintään teeskenneltävä uskovamme...

"Haaveita yhteisestä tilasta" – siinäpä haastava nimi esseekokoelmalle.