Johdantohahmotelma

Luonnollisesti kaikki runous on teennäistä.

Mitä tämä on tarkoittavinaan?

Tärvelenkö keskittyneisyytesi? Pilkkaanko vakavaa työtä?

Harkinnanvara kyseenalaistaa. Mutta harvalla on varaa alistua.



Uskonko todellakin romanttiseen ironiaan? Että se vapahtaa. Miten välttelen sinua, vastuu.

Mihin suuntaan ehdottomuutesi kasvaa?

Etsin keskinäistä, ilmanko muuta?

Leijonan profiili. Mistä se löytää aivonsa, ja rahansa?



Kokemus on toinen

kuin sinä, miltei kuin sinä.

Sävyn erottamiseksi on epäonnistuttava sen ja vain sen tavoittelussa tavoittamisessa.

Oikealla taivaanranta, kummitusten levähdysalue.



Se ylistää, yleistää, yrittää irrottaa huomion ja kiinnittää sen oravaan puussa

tai porraskäytävästä kajastavaan valoon.

Katso, konkretiaa!

Henkilökohtainen vastuu kiipesi puuhun syömään häntäänsä.

---

Muutos klo 18.07: vaihdoin toisen ja neljännen sarjan/säkeistön viimeiset rivit keskenään.