Seinäjoki, kuvaus
Iäkäs* setäni ja hänen huomattavasti nuorempi vaimonsa asuivat Seinäjoella Kaartotien suorassa päässä ankaran puhdaslinjaisessa valkoisessa talossa linjakkaan valko-sini-punaisen paloaseman (jonka letkutorni on nyttemmin pilattu lapekatolla) vieressä. En koskaan tullut kiinnittäneeksi huomiota siihen, että nämä kaksi rakennusta ovat niin lähellä toisiaan; ne olivat irrallisia kappaleita lakeudella. Tulimme kylään aina autolla, sikäli kuin muistan. Eilen kävelin hetken mielijohteesta ohi ja hämmästyin kadunvarren järjestystä.
Setäni asunnossa oli 60-luvun betoniminimalismille tyypillinen autotallimainen olohuone, jonka seiniä koristivat raskaskehyksiset paimenpoikataulut. Asuminen oli vakaata ja siistiä. Esineet pysyivat vakaasti paikoillaan. Kirjahyllyssä oli Päätaloa, porraskäytävässä voimakas synteettisen materiaalin tuoksu, pihassa tummanpuhuvia pensasistutuksia, pohjakerros ja ulko-ovi puolittain maan alla kuin bunkkerissa.
––
*Jos setäni eläisi yhä, hän olisi 103 104-vuotias.
[Muistin syntymävuoden väärin; jouluaattona saatoin tarkistin sen hautakivestä.]
2 kommenttia:
Juuri tällaista yritin selittää toivovani sinun alkavan kirjoittaa.
Pitäisi kai olla "hämmästyin järjestyksestä" tai "hämmästelin järjestystä"; toisaalta lievä inkongruenssi (jonka huomaan vasta nyt) on tuossa oudon kuvaava.
Lähetä kommentti