31.7.10

Kunnianosoituksen hahmotelma

Minulla ei ole kiinalaista kissaa.
– Markku Lahtela, Yksinäinen mies


Rajat liukuvat laidasta laitaan,

kirkkaus kirkosta mainokseen.


Kuin tila-ajan kalvot liukuvat
lävitsemme merkitsevät erot,


poteron paikat tajunnan kankaalla
ihmisluonnon kiistanalaiset pläntit


kiinalaiset massat,
maanalaiset kissat

...

epäonnistuneita yrityksiä
palata; herää yhä uuteen


(a/i)lluusioiden synnyttämistä ja samanaikaista menettämistä, kertautuvaa vieraantumista ja turh(auttav)aa taistelua sitä vastaan


näin kissajumalan muotoisen pilven
tietenkään, taaskaan, saanut kuvaa.

...

Markku Lahtelan kuolemasta on tänään kulunut kolmekymmentä vuotta.

3 kommenttia:

Ripsa kirjoitti...

Muistan kun kuulin hänen kuolemastaan.

Ystävä soitti ja kertoi että hän ei jaksa, taas meni hieno prosaisti. En tiedä sitten oliko aika jotenkin tavanomaista kenkumpi juuri proosan kirjoittajille.

Kiitos kun muistit, Timo!

Eljas Verve kirjoitti...

Kummalllista. Ajattelin tuossa eräänä päivänä Markku Lahtelaa. Ja muistan kun viimeksi - joitakin vuosi sitten - kirjastovirkailija kävi kirjaston varastosta noutamassa erään hänen teoksensa... Se ei ollut enää hyllyssä...

Timo kirjoitti...

Perjantai-iltana isännöin Sirkus-aiheista lukupiiriä tietämättömänä muistopäivän mahdollisuudesta. Sattuman Villen sattumien summa siis.

Olen viimeksi kuluneen vuoden aikana poiminut kirjastojen poistomyynneistä mukaani yhteensä kolme Lahtelaa ynnä antikvariaatin euron laatikosta Taide kovassa maailmassa -niteen, jonka avauspuheenvuorossa Lahtela pohtii taiteen merkitystä ihmislajin tulevan kehityksen kannalta – eli luottaen sen lajin humanistiseen paatokseen, jonka epäilen herättäneen hilpeyttä jo omana aikanaan, totisella 70-luvulla.