Valtapolitiikkaa realisteille, voimapolitiikkaa romantikoille, kaikkea halvalla kaikille.
Vallaton: villi tai lapsi.
Valta synnyttää epäuskon, josta kasvaa epätoivo.
Keinovastuu.
Valta on odotuksista, voima vapaa.
Mutta entä jos romanttisen viihteen kuluttajat näkevät rakkauden jotenkin samalla tavoin kuin väkivaltaviihteen kuluttajat sodan?
eli
Helppohan heviä on soittaa
Mies olkoon mies, tietäköön mitä haluaa ja aseinsinööri olkoon paraatiesimerkki: Helvettejä on paljon helpompi kuvitella ja suunnitella kuin taivaita. Sotaa, väkivaltaa, kauhua, joukkotuhoa, kidutusjärjestelmiä, tappajarobotteja, psykopaattilääkäreitä ja ihmisteurastamoja on niin helppo kuvitella, että kaikenlainen väkivaltaviihde on rankimmillaankin vain halpaa stripteasea, joskus melko älykästä, useimmiten naurettavaa tai – niin kuin aseiden mainostaminen – pelottavan lapsellista. Väkivaltafantasiat ovat niin banaaleja ja helppoja, että sillä, mikä on muka liian kauheaa kuviteltavaksi tai kuvattavaksi sanoin, ei ole käytännössä mitään merkitystä. Helvetillä pelotelleet saarnaajat ovat tienneet tämän aina, mutta alentumalla pyhittämään kärsimyksen raadollisen kiihottavuuden he ovat samalla luoneet edellytyksiä vulgaarieskatologiselle mystiikalle, joka kaihoaa transsendentaalista, ylimaallisesti oikeutettua tuhoa ja vihaa.
Rakkautta on vaikea kuvitella.
