Joulua juhlikaa!

Yhteenveto tähänastisesta

Suurimmat seikkailuni ovat olleet lillukanvarsissa rämpimistä. Toisaalta lillukka on raikas, vaatimattomuuden kaunistama marja, jonka sato on pieni mutta satokausi pitkä.

Monumentin himo

Kirjoitan sanomaisillaan olemisesta.

Sanon enemmän kuin aion, vaikka vaiteliaisuus vakuuttaisi oman heimoni miehet.

Sanon sen, minkä historia sallii.

Yhtä valtiossa, valta yhtiössä

Missä iässä oppii olevansa.

Missä iässä oppii olevansa myynnissä.

Kaupaksi käyminen on yleisinhimillistä. (Ferrari humanum est.)

Köyhä ostaa käytettyä, kaljakauppa kannattaa.

Pidetään yhtä ja toista

Valtapolitiikkaa realisteille, voimapolitiikkaa romantikoille, kaikkea halvalla kaikille.

Vallaton: villi tai lapsi.

Valta synnyttää epäuskon, josta kasvaa epätoivo.

      Keinovastuu.

Valta on odotuksista, voima vapaa.

Helsinki toisena pääsiäispäivänä

Nyt saa nuoriso hävetä. Bulevardilla kypsään ikään ehtinyt tätihenkilö ratsasti uuden kutosratikan olemattomalla takasillalla eli puskurin päällä lasinpyyhkimen varresta kiinni pitäen.

Uskottavuuspisteet alas

Runoaihioni ovat näin sekavia juuri nyt:

Kieli toisaalta ei pelasta meitä:  

viisainta siirtää viisaus sivuun  

& odottaa palmusunnuntaina

nöyryyttä ellei yhteissoittoa &

virpojia ei ainuttakaan tarinaa  

omaksuttaisi kehitysvaiheessa 

nöyryytyksistä kiusallisimmat

eivät tavoita tajuntojen ytimiä  

[…]

Keksi jatko.

Aamutuimaan häpeämättömän spekulatiivisesti

Ilmentääkö kirjoitusteni lievä sekavuus, joka on tehnyt minusta peräti runoilijan (mikäli nykyrunous kieltäisi kummajaisgalleria-aspektinsa, näin tuskin olisi käynyt, sillä omituisuuteni ei ole kovin radikaalia eikä oma-aloitteista), itse asiassa eräänlaista pyrkimystä välittää viestejä itsesensuurin ohi? Tämä oivallus ei ole edes näytteenä kyökkipsykoanalyysista järin hienostunut, mutta jatkaan silti pohtimista: onko tämä itsesensuuri kehittynyt itä- ja länsimurteiden vuorovaikutusvyöhykeen maalaismentaliteetissa, jossa entusiasmin ilmaisut ja "suora puhe" ovat niin totaalisesti ja hienovaraisesti kontrolloituja, etten vieläkään tiedä, millaisen suukapulasuuttimen läpi olen pusertunut.

Rohkeuteni kasvaa koko ajan yhtä kaikki, eikä sen merkitystä voi ennakoida.

Nykysuomen sanakirjasta

(II painos, 1967, 13. painos 1992)

Valitut päivitykset 19.–20. maaliskuuta

Itsekö olen antanut maailman muuttua näin ankeaksi?

Vain välttämätön on täysin perusteltua. Missä siis kulkee järjen kultainen keskitie?

Sanavalinnoista rakentuvat linnat.

Yritykseni esseen saralla ovat autistisia.

Systeemin valikoimissa on kaikenlaisia etuoikeuksia muttei etuoikeutettua näkökulmaa.

Ikävystyn lähinnä unissani, mutten niissäkään kyllästy jauhamaan vaikeasti ylitettävän sillan mysteeristä.