Levoton katkelma

katseesta musertuminen onko

se 

jotain seksuaalista miksi nämä

käsitteet, mä säntäolen seinille

kuin häkkielän

Sinun,

sinulla oli musertava katse eikä

nimeäsi voinut mainita voi voi

minä säntäilen kuin häkkieläin

Teidän,

minä häntäilen kuin säkkieläin

Tiedän,

minä häntäolen kuin säkkielän

Synkkä katkelma

ja mielensä mielivaltaisen lain

rikkoma ellei häntä estetä hän

ottaa tuomion tuomion päälle

päälleen, sille joka valuu kohti

pohjanmaata maailmantappia

Muistiiinpanot, jotka unohdin julkaista tiistaina

Mitä jos väittäisin, että Facebook kasvattaa vastuullisempaan viestintään kuin toimittajakoulu. Mitä jos väittäisin, että ennen vanhaan journalistitkin uskoivat kirjoittavansa jälkipolville. Mitä tapahtuisi, jos…

Illalla inspiroivin tihkusade miesmuistiin. Pimeän lämmin kepeä suihku. Ja sininen viiva loistaa taas kaupungin yllä.

Runoiluni uhkaa vaihtaa vapaalle: haluaisin vain sanoittaa pitkän blues-improvisaation (no, äh, eihän se silloin olisi improvisaatio, jos teksti kirjoitetaan valmiiksi alkusta loppuun), jossa alun diibadaaba-nonsensen jälkeen alkavat toistua lauseet "taas on kadulla vettä", "taas on kadulla jäätä", "taas on kadulla lunta" jne. Boogie, abubabu, beibe, dägä.

Välityssuhteita

Se pikku i välttämisen ja välittämisen välissä.

Kaksi surkastumaa: että välttää ja että väittää.

Väitän välittäväni mutta vältän koska välitän.

{2, 0, 1, 3}

Siitä, kun vuosiluvussa viimeksi oli nollasta lukien neljä ensimmäistä numeroa, on melkein seitsemänsataa vuotta, ja noihin aikoihin nolla oli vasta rantautumassa Eurooppaan. Rantautuminen vei vuosisatoja. Tästäkin vuodesta ehti kulua kaksi kolmannesta…

Luonnos kesärunoksi

olet liitutaivas yön oksistossa;

olet oksistossa yön liitutaivas;

teriöittesi himmeä, kuihtunut

ja himmeä kimppu oksistossa

yön oksistossa olet liitutaivas;

yön liitutaivas olet oksistossa;

ja himmeä syreeni; kuihtunut

himmeä kimppu ja taivasliitu

teriöittesi himmeä, oksistossa

liitutaivas, kimppu, teriöittesi

kulunut ja himmeä taivasliitu

oksistossa olet; yön liitutaivas

oksistossa, olet yön taivasliitu

oksistossa, syreeni ja himmeä

kukintosi, himmeä liitutaivas

oksistossa; kulunut taivasliitu

lehvästön siluetti, sileä, luettu

oksistossa kulunut taivaslintu

mitä sinusta on jäljellä aamun

tullen

sitä minusta on jäljellä aamun

tullen

lehvästön sileä luettu himmeä

Fakta

Palvelin ilmavoimissa, enkä ole koskaan lentänyt, siis matkustanut lentokoneella. Olen yhä pikkupoika, kun näen taivaalla koneen; miltei kuin en olisi ennen sellaista nähnyt.

Sisäiskatkelma 2

On hämmentävää ja hieman kiusallista huomata, että kaikkien järkeilykerrosten alta paljastuu banaali (ja silti salaperäinen) oman elävyyden ja elinvoiman pelko. Ihmisvihan ensimmäinen uhri on ihminen itse… Voiko tämän latteammin todeta? Paras on kuitenkin olla siellä, missä pelko ja viha ovat turhia. Siellä on kuitenkin paras olla.

Sisäiskatkelma

On vaarallista lakata uskomasta subjektiivisiin, yksilöllisiin täydellisyyksiin. Eikö Jumala itse ole joko äärettömän persoonallinen tai abstrakti ja irrallinen – siinä, missä äärellisen on tultava, tavalla tai toisella, ennakkoluulonsa uhriksi.

Piirtää itsensä nurin

Søren Kierkegaardin syntymästä on kulunut tänään kaksisataa vuotta.

Tein pienen mutta menestyksekkään piirustuskiertueen. Voisin toistaa saman useasti ja luottaa muuntelun loputtomuuteen.

Kaikella, mitä minä teen, pitäisi olla jokin merkitys jo ennen kuin se tulee julki. Minun olisi eksistoitava ennen muuta ennen näyttäytymistäni. Näin ajattelen. Tästäköhän syystä esilläolo tekee minut haikeaksi ja epäileväksi?

---

Miksi en jaksa uskoa, että kaikki on jo ilmaistu puolestani?