Piirtää itsensä nurin

Søren Kierkegaardin syntymästä on kulunut tänään kaksisataa vuotta.

Tein pienen mutta menestyksekkään piirustuskiertueen. Voisin toistaa saman useasti ja luottaa muuntelun loputtomuuteen.

Kaikella, mitä minä teen, pitäisi olla jokin merkitys jo ennen kuin se tulee julki. Minun olisi eksistoitava ennen muuta ennen näyttäytymistäni. Näin ajattelen. Tästäköhän syystä esilläolo tekee minut haikeaksi ja epäileväksi?

---

Miksi en jaksa uskoa, että kaikki on jo ilmaistu puolestani?

Yöelämää

Mitä kirjastoauto tekee Punavuoressa keskellä yötä?

Entä mitä tekevät hevonen ja neljä ihmistä kärryillä Punavuoressa aamun varhaisimpina tunteina?

Kirjastoauto kääntyi Albertinkadulta Pursimiehenkadulle Viiskulman suuntaan.

Kiesit tulivat samasta suunnasta mutta kääntyivät Merimiehenkadulle turpa Hietalahtea kohti.

Eivätkä ne edes olleet kiesit vaan vossikkavaunut.

Instrumentti

Näin unta johtajan henkilökohtaisesta kirjoituskoneesta, joka oli valmistettu suunnilleen 50-luvulla. Se oli matala ja linjakas, jalopuuta ja metallia. Tiikkinen tai mahonkinen näppäimistö muodosti siistien vaakalistojen portaikon. Jokainen näppäin oli niin leveä, että sitä saattoi käyttää kolmella sormella! pitkä puurunkoinen telakelkka liukui pehmeästi ja äänettömästi. Laitteen ylle kaartui kaksi pianovalaisimen tapaista.

Aamulla mietin, millä tavoin kunkin kirjaimen kuuluisi soida, jotta suomen kielen näppäily kuulostaisi musikaalisimmalta.

Aforismipäivän kunniaksi (anteeksi ankeus)

Seinäjoen asemalla laiturilla 2 & junassa. Vaunu, johon ostin liput, oli aluksi lukittu.


Diskreetin atomistinen

huomaavaisen 

huomaamaton: 

Tabu, toive toivomus, ettei tästä tarvitsisi puhua enää.

Viimeinen tahto, ettei tapahtuisi.

Kuolema ruskeassa kirjekuoressa. 



[editoitu 12.00]

Kysymyksiä

Halua(t/n)ko löytää itse(s/n)i vai sen, mitä muut (s/m)inusta haluavat?

Usko(t/n)ko, että (s/m)inut hyväksytään hyvien puolelle?

Usko(t/n)ko tajuava(s/n)i, halua(t/n)ko tajuta, miksi se, mikä on oikein tai väärin, on (s/m)inusta tai ylipäätään oikein tai väärin?

Hyväksy(t/n)kö hyväksyjie(s/n)i hyväksynnän?

Esi- ja jälkimerkkipäiviä

Edellisen merkintäni jälkeisenä päivänä bloggaajapersoonani täytti kymmenen vuotta. Ylihuomenna tai jo huomenna, jos päivämäärä ratkaisee, tulee kuluneeksi neljäkymmentä vuotta siitä, kun ryhdyin hengittämään itsenäisesti. Sittemmin olen harjoitellut moninaisten satunnaisten geno-,  feno- ym. tyyppien kanssa toimeen tulemista, vaihtelevin tuloksin, kuten on luonnollista.

Opetustaulu

Sosiaalisen palsamoinnin perusteet, kertauksen vuoksi:

Konservatiiviste.

Toriparkkiaine.

Kyllästysaineen tarkoitus estää tottumusta ummehtumasta.

Taidetta näytteillä III

Liikkumaatila

Jos vapaus on oliolle ominaisessa liikkeessä.

Jos vapaus on ololle ominaisessa liikkeessä.

Jospa vapaus onkin olennolle ominaisessa liikkeessä.

En ole koskaan tehnyt systemaattista tutkimusta. Olen vain lukenut kirjoja ja ajatellut, järjestellyt toimitettavia romahteleviin pinoihin. Olen varasto. Asuntoni on varasto. Kulttuuri on ideoiden inventoimaton varasto.

Eikä pääoma välitä itseymmärryksestä. Jos se välittäisi, palvelisin auliisti.

Läheisyys lupaa kysymättä. Tarjoaako mikään inhimillinen rakkaus itsetuntemusta. Lupaa vain. Vietelmä.

Ja minä koetan olla ylevä ja nöyränylpeä ja vakaasti lumouksessa.  Miten olen kummempi kuin eläin, joka haltioituu liikkeestään. Ikääntyvänäkö. Näkymättömänä ikänäkö, maailman tapana kieltää itsensä.

Ääninäkö. Tammikuulo, helmikuulo, maaliskuulo…

Valo, katseet ja äänet liikuttavat minua.

luonnollinen nähtävä teennäisesti

kun tartun oikealla vasempan nilkkaani, oikea polvi maassa, oikea nilkka istuimena, ja raavin vasemmalla niskaani, mietin formalismeja

kun oikea ranteeni lepää vasemman polveni päällä ja nojaan ylitaipuvaan vasempaani, ajattelen maalaustaidetta