21.7.10

Aforismit ja aforistiikka 1: suuntaviivoja

Korjailuvimma iski, joten on aika siirtyä seuraavan merkinnän kimppuun. Siis tämän:

Pykälä on armoton, sentenssi suhteeton, aforismi kerrassaan kohtuuton laji. Ratkaisevan virheen tekee yleensä siinä, että sellaisia ryhtyy ylipäätään kirjoittamaan saati kokoamaan; itsessään moista masokismin ja suuruudenhulluuden yhdistelmää sietää paremmin kuin toisissa, ja omaan tekstiin on paljon palkitsevampaa kohdistaa perfektionistisia vaatimuksia kuin toisten vastaavaan. Tästä syystä kirjoitan aforismeja paljon mieluummin kuin luen niitä.

Aivan erityinen ongelma on lajityyppitietoisuus: aforismilla ei ole omaa aihealuetta eikä (tämä unohtuu usein) omaa estetiikkaakaan. Aforismi on hyvä ja muistamisen arvoinen niin kuin mikä tahansa pieni tekstinpätkä on sellaisenaan hyvä ja muistamisen arvoinen; en ymmärrä, miten tämä periaate voitaisiin kiistää. Jos vapaana leijuva toteamus näyttää keskustelun avaukselta, sille on periaatteessa hyvä kirjoittaa jatkokin, ja jos se näyttää loppupäätelmältä, siihen on hyvä lopettaa. Lauseen irrallisuuden ja itsenäisyyden on vaikutettava kontekstissaan perustellulta ja motivoidulta, ei konvention sanelemalta. Lauseiden välistä tilaa, jossa henki liikkuu, on kunnioitettava ja vaalittava.

2 kommenttia:

Ripsa kirjoitti...

Kannatan. Mutta korjaan sikäli, että hiekka/kivipuutarha on uusvanha juttu. Välillä niitä ei haravoitu ja niihin alkoi kasvaa kukkia outoihin muodostelmiin ja ihmiset rakastivat niitä.

Sitten hoviherran päätti että ihmisten on osattava meditoida puutarhoissa joten hän pani rengit siivoamaan kasvit ja kukat pois ja haravoimaan taas hiekkaa.

Sykli saattoi kestää 100-150 vuotta. Jos kysyt lähdettä niin se ei ole Wikipedia vaan joku arkkitehtuurin japanilainen teos. Myös Frank Lloyd Wright katsasti hovipuutarhat tarkasti.

Takaisin tultuaan mietti tavallista pitempään Taliesin puutarhoja. Ja että kenet saisi luotetuksi oppipojaksi hoitamaan juuri niitä.

Timo kirjoitti...

Ei sen tilan haravointi lienekään olennaista vaan sen mielekäs mitoittaminen, hahmottaminen, suunnittelu jopa, jos sellainen on mahdollista.