Luonnos kesärunoksi

olet liitutaivas yön oksistossa;

olet oksistossa yön liitutaivas;

teriöittesi himmeä, kuihtunut

ja himmeä kimppu oksistossa

yön oksistossa olet liitutaivas;

yön liitutaivas olet oksistossa;

ja himmeä syreeni; kuihtunut

himmeä kimppu ja taivasliitu

teriöittesi himmeä, oksistossa

liitutaivas, kimppu, teriöittesi

kulunut ja himmeä taivasliitu

oksistossa olet; yön liitutaivas

oksistossa, olet yön taivasliitu

oksistossa, syreeni ja himmeä

kukintosi, himmeä liitutaivas

oksistossa; kulunut taivasliitu

lehvästön siluetti, sileä, luettu

oksistossa kulunut taivaslintu

mitä sinusta on jäljellä aamun

tullen

sitä minusta on jäljellä aamun

tullen

lehvästön sileä luettu himmeä

Fakta

Palvelin ilmavoimissa, enkä ole koskaan lentänyt, siis matkustanut lentokoneella. Olen yhä pikkupoika, kun näen taivaalla koneen; miltei kuin en olisi ennen sellaista nähnyt.

Sisäiskatkelma 2

On hämmentävää ja hieman kiusallista huomata, että kaikkien järkeilykerrosten alta paljastuu banaali (ja silti salaperäinen) oman elävyyden ja elinvoiman pelko. Ihmisvihan ensimmäinen uhri on ihminen itse… Voiko tämän latteammin todeta? Paras on kuitenkin olla siellä, missä pelko ja viha ovat turhia. Siellä on kuitenkin paras olla.

Sisäiskatkelma

On vaarallista lakata uskomasta subjektiivisiin, yksilöllisiin täydellisyyksiin. Eikö Jumala itse ole joko äärettömän persoonallinen tai abstrakti ja irrallinen – siinä, missä äärellisen on tultava, tavalla tai toisella, ennakkoluulonsa uhriksi.

Piirtää itsensä nurin

Søren Kierkegaardin syntymästä on kulunut tänään kaksisataa vuotta.

Tein pienen mutta menestyksekkään piirustuskiertueen. Voisin toistaa saman useasti ja luottaa muuntelun loputtomuuteen.

Kaikella, mitä minä teen, pitäisi olla jokin merkitys jo ennen kuin se tulee julki. Minun olisi eksistoitava ennen muuta ennen näyttäytymistäni. Näin ajattelen. Tästäköhän syystä esilläolo tekee minut haikeaksi ja epäileväksi?

---

Miksi en jaksa uskoa, että kaikki on jo ilmaistu puolestani?

Yöelämää

Mitä kirjastoauto tekee Punavuoressa keskellä yötä?

Entä mitä tekevät hevonen ja neljä ihmistä kärryillä Punavuoressa aamun varhaisimpina tunteina?

Kirjastoauto kääntyi Albertinkadulta Pursimiehenkadulle Viiskulman suuntaan.

Kiesit tulivat samasta suunnasta mutta kääntyivät Merimiehenkadulle turpa Hietalahtea kohti.

Eivätkä ne edes olleet kiesit vaan vossikkavaunut.

Instrumentti

Näin unta johtajan henkilökohtaisesta kirjoituskoneesta, joka oli valmistettu suunnilleen 50-luvulla. Se oli matala ja linjakas, jalopuuta ja metallia. Tiikkinen tai mahonkinen näppäimistö muodosti siistien vaakalistojen portaikon. Jokainen näppäin oli niin leveä, että sitä saattoi käyttää kolmella sormella! pitkä puurunkoinen telakelkka liukui pehmeästi ja äänettömästi. Laitteen ylle kaartui kaksi pianovalaisimen tapaista.

Aamulla mietin, millä tavoin kunkin kirjaimen kuuluisi soida, jotta suomen kielen näppäily kuulostaisi musikaalisimmalta.

Aforismipäivän kunniaksi (anteeksi ankeus)

Seinäjoen asemalla laiturilla 2 & junassa. Vaunu, johon ostin liput, oli aluksi lukittu.


Diskreetin atomistinen

huomaavaisen 

huomaamaton: 

Tabu, toive toivomus, ettei tästä tarvitsisi puhua enää.

Viimeinen tahto, ettei tapahtuisi.

Kuolema ruskeassa kirjekuoressa. 



[editoitu 12.00]

Kysymyksiä

Halua(t/n)ko löytää itse(s/n)i vai sen, mitä muut (s/m)inusta haluavat?

Usko(t/n)ko, että (s/m)inut hyväksytään hyvien puolelle?

Usko(t/n)ko tajuava(s/n)i, halua(t/n)ko tajuta, miksi se, mikä on oikein tai väärin, on (s/m)inusta tai ylipäätään oikein tai väärin?

Hyväksy(t/n)kö hyväksyjie(s/n)i hyväksynnän?

Esi- ja jälkimerkkipäiviä

Edellisen merkintäni jälkeisenä päivänä bloggaajapersoonani täytti kymmenen vuotta. Ylihuomenna tai jo huomenna, jos päivämäärä ratkaisee, tulee kuluneeksi neljäkymmentä vuotta siitä, kun ryhdyin hengittämään itsenäisesti. Sittemmin olen harjoitellut moninaisten satunnaisten geno-,  feno- ym. tyyppien kanssa toimeen tulemista, vaihtelevin tuloksin, kuten on luonnollista.