Vastamieli

Vastalause etsii sanoja.

Vastakkainasettelu tulee ennen erimielisyyttä.

Mielipide ei ole syy eikä peruste.

Mielipide on vaikuttimen vaikutus.

Ylittämätön etäisyys

Ei ylevyyttä ilman etäisyyttä.

Ei kaukomaita, ei kaihoa!

Matkat taittuvat, sortuvat niskaamme.

Aikuisten maailma on kaukainen. Miten se muuten olisi kiinnostava?

Jos elät kielletystä hedelmästä, älä syö sitä.

Sivistys[ihanne]? Pehmeä lasku.

Vilpitön sana on rakkaudenosoitus, rakkaus maailman mahdottomuuden.

Kieli keskellä päätä

Niin sanottu kaksoissidos, se, ettei ole mahdollisuutta edetä eikä perääntyä, on neuvottelutilanteen kuvaus. Sivistynyt ihminen neuvottelee jatkuvasti.

Hän näkee, että maailma on yhtä korjauskelvoton kuin huollon tarpeessa.

Ajattelu on postimerkkeilyä.

Neuvottelut katkeavat, kun konflikti eskaloituu. Mystiikka on väkivallan muoto; ainakaan se ei helpota neuvotteluihin palaamista; vaikka samalla on todettava, että niin kauan kuin neuvottelut ovat käynnissä, ne polkevat paikallaan.

Kun neuvottelut ovat käynnissä, on aikaa ajatella, eritellä ristiriitoja. Tätä on rauhanomainen yhteiselo: päättymättömäksi todettu poikkeustila, tasaisesti tuonnemmaksi siirtyvä tuomiopäivä. Everybody calm down, nobody move.

---

(Olenpa tyytymätön merkintöjeni nimilappuihin. Olen suosinut niin varovaisia ja yleisluontoisia luokituksia, että ne sopivat suurimpaan osaan teksteistä eivätkä kerro sisällöstä mitään.)

Ihmettelijän osa

Antifilosofia on filosofiaa.

Antimodernismi on modernismia.

Antihumanismi on mitä ilmeisimmin humanismia.

Politiikan vastaisuus perii maan.

Anti-intellektualismi on älyllisyyden epärehellisin muoto, katkera tietoisuus tästä kaikesta.

Selittelyn maku (esi- ja jälki-)

Kaikki ideani unohtuvat muistivihkoihin.
Muistivihkoihin unohtuvat ideani kaikki.
Kaikki unohtuvat ideani muistivihkoihin.
Muistivihkoihin ideani unohtuvat kaikki.

Ideani unohtuvat muistivihkoihin kaikki.
Kaikki muistivihkoihin unohtuvat ideani.
Ideani muistivihkoihin unohtuvat kaikki.
Kaikki unohtuvat muistivihkoihin ideani.

Unohtuvat muistivihkoihin kaikki ideani.
Ideani kaikki muistivihkoihin unohtuvat.
Unohtuvat kaikki muistivihkoihin ideani.
Ideani muistivihkoihin kaikki unohtuvat.

Muistivihkoihin kaikki ideani unohtuvat.
Unohtuvat ideani kaikki muistivihkoihin.
Muistivihkoihin ideani kaikki unohtuvat.
Unohtuvat kaikki ideani muistivihkoihin.

Ideani kaikki unohtuvat muistivihkoihin.
Muistivihkoihin unohtuvat kaikki ideani.
Ideani unohtuvat kaikki muistivihkoihin.
Muistivihkoihin kaikki unohtuvat ideani.

Kaikki ideani muistivihkoihin unohtuvat.
Unohtuvat muistivihkoihin ideani kaikki.
Kaikki muistivihkoihin ideani unohtuvat.
Unohtuvat ideani muistivihkoihin kaikki.

Aatoksen esittämisen taito

Näin aforismipäivänä tahdon osoittaa huomiota myös aforismin hiljaiselle isollesiskolle, kirjalliselle fragmentille, joka vastaa suurin piirtein lyhyttä esseististä blogikirjoitusta. Matin viimeaikaiset merkinnät ovat suurten kysymysten fragmentteja, keveydessäänkin painavia, hiotun särmikkäitä...

Naivismin alkeita

Runoltaja taas unen tiivistymäkkyydestä nous.

Viisas on se, jolla on voimat puolustaa ihmisen ensi-ihastusta maailmaan.

Salli lapsekkuutesi kysyä,

älä säiky, edes tätä sävyä:

Salli lapsekkuutesi kypsyä.

Illuusio II

Luettelin illuusioita, jotka ovat ehtineet jauhautua jaloissani.

Musiikista saan illuusion, mutta sitä en epäile. Musiikki, kuten voidaan esittää, on oma totuutensa. Ajatus on hämmentävä, mutta musiikki ei esitä mitään vaan riittää itse, hyvä musiikki määrättömiin.

Suora totuussuhde ilman representaatiota? Avoimen järjetön idea, jota ei kutenkaan tarvitse esittää tai epäillä, kun oletetaan jokin Bachin tapainen.

Entä illuusio itse, sen perikuva: mielikuva, harhakuva, kuva? Hyvin varhainen, hyvin harhainen: esitys ilman erityistä syytä. Poimittu palanen, näyte, perhosen imago. Kuva on maallisen rakkauden kohde, kontingentti, traaginen. Kuin kasvot, sen voi menettää.

Runokuva ei ole esitys niin kuin tavallinen valokuva, vaan tekstin kuolettamisen keino. Suora suhde korvataan epäsuoralla.

Ettei sanota selkeästi, koska se loisi illuusion. Tämäkin on illuusio, mutta mahdollisesti kaunis.

Aina ovat neuvomassa, miten pitäisi suhtautua. Mitä väliä sillä miten suhtautuu, kunhan ei ole aina neuvomassa? En ota mielelläni kantaa – nyt joudun sanomaan jotain todella pöyhkeää ja tekopyhää – vaan näytän mieluummin esimerkkiä. Hyvää vai huonoa, päättäkööt itse.

Osaan edelleen uppoutua kuvien tekemiseen. Toivoisin voivani luottaa niihin, vaikka oma kasvuni, joka jatkuu ja kertautuu, turmeli ne jo varhain.

Kuva on loputtoman epäiltävä kuin valta. Valta on sillä, joka saa ja kehtaa pystyttää epäjumalankuvansa temppeliin.

Jossa soi musiikki.

Illuusio

Kielestä sain illuusion suorasta suhteesta totuuteen.
Kirjoista sain illuusion suorasta suhteesta totuuteen.
Kirkosta sain illuusion suorasta suhteesta totuuteen.
Koulusta sain illuusion suorasta suhteesta totuuteen.
Luonnosta sain illuusion suorasta suhteesta totuuteen.

Ojennusnuora nuorisolle

Mitä oppii seuraamalla keskustelua? Sen oppii, että on turha yrittää viisastua, koska katkeruus on mahtavampi. Sen oppii seuraamalla aikuisten keskustelua.

Etenkin verkossa on helppo nähdä, miten viha leviää, ja sen aiheet, niiden käsissä, joilla on röyhkeys tarttua.

En halua katkeroitua; haluan valita keskusteluseurani. Mieluiten keskustelen itseni kanssa, sillä meillä on pitkälti yhteiset intressit.

Hetkittäin tunnemme voivamme ajatella yhdessä loputtomiin.

Mutta kun tulee julkilausuman kirjoittamisen aika, lasinkirkkaaseen yhteisymmärrykseen ilmestyy särö ja sitten toinen. Ulos kantautuu äänekäs sisäinen dialogi. Mitä olinkaan sanomassa, hyvä kuvitteellinen yleisöni, mitä olinkaan?